Jylhä · on · kauneus · ja · ääretön · yksinäisyyteni

Eli sain sitten sen vyön. Oli se kyllä työn ja tuskan takana. Nyt on syksyn ja talven uurastus palkittu. Olin khyl niin äkäinen eilen aamulla. Kaikki pienet asiat, kuten se et piti raaputtaa auton ikkunat jäästä, ärsytti suunnattomasti. Matkalla vyökokeeseen olin vittuuntunut suunnilleen jokaiselle autoilijalle. Sitten kun pääsin kokeeseen ja tuli mun vuoro, oli jo valmiiksi hyvä angsti päällä. En oikeastaan muista kunnolla mun suoristusta. Menin vaan sinne ja kanavoin kaiken angstin mun suoritukseen. Kai se sit ihan hyvin meni.

Vammoitta ei taaskaan selvitty. Kobossa oikea isovarvas vääntyi jotenkin kun astuin sen päälle sillä lailla oudosti. Nyt se on vtun kipeä ja vähän sininen. En kyl jaksaisi lähteä näyttämään sitä minnekään. Kärsin vaan, ja menen sitten vasta kun on ihan pakko ja se täytyy tyyliin amputoida. :P Varvasvammat oli muutenkin eilisen päivän sana. Yhdessä vaiheessa huomasin, että toisesta varpaasta vuotaa verta. Äkkiä tatamilta pois sotkemasta paikkoja.

Vyökokeen jälkeen oli yksi ylimääräinen ohjelmanumero. Juostiin puvut päällä paljain jaloin ulos -10 pakkaseen tekemään lumihankeen punnerruksia. Ne oli jotain saakelin seremoniapunnerruksia ja piti tehdä niitä 50. Kyl ne sitten alkoi 15 sek päästä sujua, kun kädet ja jalat oli menneet kylmästä tunnottomiksi.

Taidoseuran saunaillassa oli kivaa. Eli suomeksi sanottuna dokattiin. Jatkettiin sieltä Olkkoseen ja viskibaariin. Viskibaarista kotiin ja hyvä niin, olin vähän turhankin tuubassa. Hävettää mennä treeneihin huomenna, vaikka en tehnytkään mitn übernoloa. No, oli ne toisetkin tyypit aika hjumalassa.

Näin kummallisia unia. Sinänsä outoa, koska ryyppäämisen jälkeen ei yleensä näe mitään unia. Sitä vaan simahtaa ja sit herää joskus.

Menen ihailemaan mun vyötä.